torstai 9. marraskuuta 2017

Järjestetty avioliitto: miten tutustutan marsut toisiinsa?

Olen kokeillut marsuhistoriani aikana monenlaisia tapoja tutustuttaa marsuja toisiinsa. Urosten kanssa oli aika selvä peli: puolueeton alue, mökkien pesu tai marsujen buddy bath eivät auttaneet mitään, jos marsut päättivät vihata toisiaan. Mulla on ollut neljä urosta ja kaksi sopuisaa paria (Mukka&Eliot ja Mukka&Metku), ja useita epäonnistuneita pari- ja laumakokeiluja. Alkuviikosta aloitin kastraatti-Eliotin ja Essin tutustuttamisen, ja tässä avaan vaiheita, miten se eteni.

Haen tietoa mielellään englanninkielisiltä marsusivuilta ja foorumeilta (kuten GuineaLynx ja Guinea Pig Forum). Löysin paljon hyviä vinkkejä, mutta myös useita "ylivarovaisia" ohjeita. Marsut saavat myös vähän tapella ja haastaa toisiaan, eikä esimerkiksi hampaiden kalisuttelu tai näykkiminen ole vielä mulle merkki erottaa marsuja, ellei näy oikeaa tappelua, ns. marsupalloa. Siltä on tällä kertaa onneksi vältytty.

1.vaihe: Naapurit

Essi ja Eliot asuivat olosuhteiden pakosta useita viikkoja vierekkäisissä häkeissä. Tämä ei nyt kaikkien lähteiden mukaan ole välttämätön vaihe, mutta jotkut taas suosivat, että eläimet asuvat aidalla erotettuna esimerkiksi viikon tai kaksi, jotta uusi tulokas saa kotiutua, eikä pura stressiä toiseen. Mulla meinasi palaa hermo tähän vaiheeseen. Eliot kosiskeli Essiä aidan takaa minkä kerkesi, pitkään kestänyt kaltereiden syöminen, hurina ja vinkuminen oli stressaavaa kuunneltavaa. Essi vastasi takaisin hiljaisella hurinalla tai välillä naksuttamalla hampaita kevyesti.

Koska yhtä lailla olosuhteiden pakosta naapurihäkit eivät olleet mitään tilaihmeitä, pidin marsuja välillä jaloittelemassa siivouksen ajan lattialla yhdessä. Näissä tilanteissa ei yleensä tapahtunut mitään mullistavaa, molemmat marsut olivat aika jännittyneitä. Pientä hurinaa ja hampaiden naksutusta, mutta ei oikeaa valtataistelua tai välien selvitystä.

2.vaihe: No man's land


Tiistaina mulla oli vihdoin aikaa aloittaa tutustuttaminen kunnolla. Pesin kylpyhuoneen lattian, levitin sinne puhtaan fleecen ja keskelle heitin ison kasan heinää. Tämä vaihe kesti noin 2-3 tuntia. Puolueettomalla alueella oli selkeitä suvantovaiheita: syötiin vierekkäin, toisesta ei välitetty, välillä jopa nukahdettiin lähelle toista. Aika ajoin toisen naama alkoi pänniä, ja hampaita naksutettiin, kun toinen tuli syömään liian lähelle tai ohitti ilman turvaväliä. Myös "mahtailua" oli nähtävissä, eli sitä, että marsut ovat vastakkain ja vikisevät, ja nostavat päätä ja etutassuja ilmaan ("hyppivät"), ottavat mittaa toisistaan ja yrittävät molemmat näyttää mahdollisimman mahtavilta ja suurilta.

Useimpien lähteiden mukaan marsut voi siirtää samaan häkkiin/aitaukseen, kun ne ovat puolueettomalla alueella rauhoittuneet, esimerkiksi käyneet nukkumaan toistensa läheisyyteen. Tätä Eliot ja Essi tekivät oikeastaan heti, mutta odottelin siihen, että tilanne oli ollut jo pidempään rauhallinen ja uskalsin jättää marsut keskenään kylpyhuoneeseen. Siivosin häkin lattiasta kattoon sekä vaihdoin matot, pyyhkeet ja kuivikkeet. Mökit otin pois kokonaan, häkin ainoa "virike" oli muutama heinäkasa siellä täällä.

3.vaihe: Who's the boss?

Todellinen välienselvittely alkoi vasta häkissä. Välienselvittelyyn kuului meillä nurkkaan ahdistaminen, hampaiden naksutus, hurinat ja purinat, mahtailut, takaa-ajot ja näykkäisyt. Kunnon tappelua ei tullut, mutta välillä vähän jännitti, miten vastakkain asettuneilla marsuilla tunteet seuraavaksi leimahtaa. Yleensä tilanne purkaantui sillä, että toinen "hyökkäsi" toista kohti, saattoi esimerkiksi näykkäistä, jonka jälkeen alakynteen jäänyt juoksi pakoon. Hurjan näköistä, mutta haavoja tässä ei tullut. Pari pientä tuppoa karvaa löytyi häkistä, eli uskon hammastelujen kohdistuneen lähinnä turkkiin mahtailun eleenä, ei ihoon tai lihaan satuttamismielessä.

Aktiivisena tämä vaihe kesti noin 8 tuntia. Puolen yön aikaan tilanne rauhoittui.

4. vaihe: Alakko mun vaimoksein?

Olin tässä vaiheessa jo nukkumassa, mutta ikävä kyllä kuulin kaiken, mitä marsulassa tapahtui :'D Puolilta öin kuulin vielä naksuttelua, joka päättyi kaltereiden räminään, joten jonkinlainen yhteenotto siellä vielä tapahtui. Sitten alkoi täysin toisenlainen, ei sen rauhallisempi, mutta huomattavasti sopuisampi vaihe: ilmeisesti Eliot saavutti paikkansa johtajana, ja tajusi jakavansa häkin nyt TYTÖN kanssa. Hampaiden naksuttelu loppui puolin ja toisin, ja tilalle tuli Eliotin hurina ja kujerrus sekä Essin hieman vaivaantunut vaimeampi piipitys. Eliot ajoi Essiä takaa koko aamuyön kosiomielessä, yritti ilmeisesti myös astua tätä jossain vaiheessa. Ääntä lähti siihen malliin kuin häkissä olisi kahden sijaan ollut 20 marsua. Ääntely oli kuitenkin "leikkisää", ei enää aggressiivista, joten vaikka yöunet jäivät meillä ihmisillä aika vähälle, olin iloinen tästä käänteestä. Kyllä tästä vielä aviopari tulee!

5. vaihe: Kämppä kuntoon




Seuraavana päivänä aktiivinen kosiovaihe rauhottui "normaalille tasolle". Eliot näyttää edelleen johtajan elkeitä, ja Essi tuntuu ne hyväksyvän. Esimerkiksi pellettikipolla Essi syö aikansa, kunnes Eliot tulee paikalle ja nostaa hieman päätään, jolloin Essi perääntyy. Selkeä nokkimisjärjestys, mutta ystävälliset välit, tulkitsisin :)

 Seuraavaksi sisustin avioparin asunnon pestyillä mökeillä ja olinpa ostanut uuden Ikean nukensängyn ihan heitä ajatellen. Pitäähän heillä aviovuode olla. Riitaa ei tässä vaiheessa tullut enää nukkumapaikoista, vaan kaikki sujui oikein hyvin. Marsut käyttäytyvät nyt, parin päivän jälkeen, pääosin sopuisasti. Ruoasta tulee suukopua, mutta ei tappelua. Nukkuvat ja syövät lähekkäin, eivätkä näytä enää aggressiivisuuden merkkejä.

Summasummarum: Kastraatin ja naaraan yhdistäminen on huomattavasti kivuttomampaa kuin kahden uroksen. Marsujen laumakäyttäytyminen on kyllä todella mielenkiintoista seurattavaa. Kuinka monenlaisia ääniä ja eleitä niistä lähtee, kun palikat loksahtelevat kohdalleen.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Eliotin voinnista

E & E

Käytiin eilen perjantaina Eliotin kanssa leikkauskontrollissa. Eliot voi koko ajan paremmin, eikä akuuttia tilannetta ole enää päällä, mutta täysin terveen papereita ei saatu lääkäristä vieläkään.  Vasen puoli on Eliotilla hyvin parantunut, eikä alueella ole turvotusta. Oikealla puolella tuntuu painellessa pieni kova "möntti", joka voi olla lääkärin mukaan merkki siitä, että Eliot kasvattaa siihen uuden paiseen. Toisaalta kovettuma voi olla normaali leikkausreaktio, joka laskeutuu ajan kanssa. Toivotaan jälkimmäistä! Paiseet saivat alkunsa tikkireaktiosta, ei bakteerista. Kun paiseet poistettiin, käytettiin niiden sulkemiseen eri tikkilankaa kuin kastraatiossa. Nyt ei auta kuin toivoa, ettei Eliot ole uudelle langalle herkkä, ja paiseet ei uusisi.

Eliotille on alkanut maistua pelletit pienissä määrissä kerrallaan ja tuoreetkin laajemmalla skaalalla (huonoimmillaan maistui vain kurkku ja persilja), mikä on mielestäni hyvä merkki. Heinää se on onneksi syönyt koko toipumisen ajan. Ilman tukiruokintaakin Eliot tuntuisi pitävän painon samoissa lukemissa, noin 1000 grammassa, mutta ei massa ole entiselleen vielä kertynyt. Kun aloituspaino oli yli 1100 grammaa, niin onhan tässä operaatiot ruokahalua selkeästi koetelleet.

Eliot on nyt myös huomattavasti pirteämpi. Se on aloittanut villit kosiomenot aidan toiselle puolelle, ja ääntä lähtee ihan eri tavalla kuin vielä pari viikkoa sitten. Yhdistän Eliotin Essin kanssa varmaan ihan lähipäivinä, jos kaikki hyvin menee. Ehkä sekin lähtisi tukemaan toipumista, kun ei tarvi toista enää vain aidan takaa tuijotella. Ja tunnetusti, kun tulee vähän kilpailua ruoasta, niin se alkaa taianomaisesti maistuakin paremmalta ;) 

Tässä vielä listana lääkärikäynnit:

  • Tiistai 3.10. Kastraatio. Kotiin kipulääkitys. Paino ennen kastraatiota 1125 g.
  • Maanantai 9.10. Tulehdusmaista turvotusta alueella, Ditrim Duplo -antibiootti ja kipulääkitys. Paino 1030g.
  • Tiistai 17.10. Kontrolli. Turvotus ei laskenut. Jatketaan antibioottia, leikataan myöhemmin ellei tilanne parane. Paino 1040g.
  • Torstai 26.10. Kivespaiseiden poisto nukutuksessa. Kotiin Baytril-antibiootti ja kipulääkitys. Paino ennen leikkausta 960g.
  • Perjantai 3.11. Kontrolli. Lääkitystä ei jatketa, mutta tarkkaillaan leikkausalueen reaktioita. Paino 995g.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Eliot epäonninen

Tuntuu, etten uskalla enää kirjoittaa tänne mitään toiveikasta, kun tilanne ehtii kääntyä aivan päälaelleen jo seuraavassa hetkessä. Viime tekstin kohdalla kävi juuri niin ja päädyin poistamaan sen. Kirjoitin Eliot-toipilaan vakaasta tilasta, kun jo seuraavana päivänä löysin kaksinkertaiseksi turvonneet paiseet peräpäästä ja soittelin lääkärille.

Mutta jos nyt uskaltaisi lyhyen tilannepäivityksen :) Eliotilta löydettiin kaksi kapseloitunutta kivespaisetta, jotka poistettiin eilen Arkissa. Kapseloitunut on hyvä asia, sillä silloin nimensä mukaisesti mätäaines on "kapselin" sisällä, ja se saadaan poistettua elimistöstä helpommin kerralla. Kapselin sisältä tulehdusaines ei pääse leviämään muualle elimistöön. Jos tulehdusaines/mätä ei olisi ollut kapseloitunut, vaan pitkin poikin mömmönä ympäriinsä, Eliotille olisi jätetty avanne, mutta tässä tilanteessa haava pystyttiin laittamaan iholiimalla kiinni.

Operaatio oli pidempi kuin kastraatio, joten toin illalla Arkin sulkeutuessa vielä aivan kännisen marsun kotiin. Kastraatiosta Eliot heräsi nopeasti ja alkoi syömään välittömästi, nyt prosessissa kesti huomattavasti kauemmin. Yön aikana heinä ja tuoreet olivat kuitenkin alkaneet maistua, ja aamulla löysin häkistä paljon papanoita ja hyvin heränneen marsun.

Tuossa juuri muutama minuutti sitten laitoin pellettikipon tarjolle. Eliot ei ole tosiaan juurikaan pellettiä suostunut syömään toipilasaikanaan, vaikka heinä ja tuoreruoka on kelvannut. Nyt kuitenkin hra E oikein odotteli kippoa ja alkoi maistella rehua heti. Mä niiiiiiin toivon, että tämä on merkki jostain paremmasta ja me toivutaan tästä <3 Onhan tuo marsu kuin varjo entisestä, kovin laihan ja surkean näköinen, mutta jospa massaakin alkaisi taas kertyä, kun kivut ovat takanapäin.

Lääkkeinä meillä on Baytril-antibiootti ja Rimadyl-kipulääke 7 päivän ajan. Kontrolliin mennään noin viikon päästä. Baytril on käsittääkseni pienelle eläimelle aika tuju antibiootti, joka voi vaikuttaa myös marsun ruokahaluun huonontavasti. Pitänee tarjota tukihoitona myös Essin papanaa, että suolistofloora pysyy tasapainossa.

Voisin kirjoittaa kokonaan oman päivityksensä Arkin ihanasta palvelusta ja järkevästä hinnoittelusta. Koko ajan on olo, että marsusta välitetään, eikä mennä raha edellä. Pari viikkoa sitten, kun tulehdus todettiin, Arkista soitettiin ihan ilmoittamatta sulkemisajan jälkeen, miten Eliot jaksaa. Olin niin liikuttunut, että puhelun jälkeen taisin vähän itkeä :') Mitä yksilöllistä palvelua ja välittämistä! Ovat kyllä esimerkillisellä toiminnallaan saaneet uuden vakioasiakkaan meidän monipäisestä eläinperheestä.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tyttö on tullut taloon!


Siinä hän on! Essi Espresso juuri kotiutuneena. Yhden kuvan verran piti kiusata paikan vaihdoksesta järkyttynyttä marsuparkaa. Ihan mielettömän suloinen tyttö ja aivan ihanalta kasvattajalta!!! Seuraa strategiset tiedot:

Espresso "Essi"
American crest, cream california black
s. 7.3.2016

Essi tuli siis suoraan omalta  kasvattajalta, on saanut parit poikueet ja nyt jäänyt eläkkeelle niistä hommista. 1,5-vuotias pallukka, jolla on meillä toivottavasti monia hyviä lemmikkivuosia edessä :)

Essi on siitä spessumpi marsu, että sen suvussa on cuyta. Californiat ovat peräisin Perusta, ilmeisesti näitä on ollut Euroopassa vasta vuodesta 2012. Pitkään keskusteltiin kasvattajan kanssa, onko Essi meille sopiva perheenjäsen. Cuyperimä näkyy lähinnä ujompana luonteena. On käsitellessä kiltti (sain jopa videon etukäteen ennen ostopäätöstä!), mutta ei kesyn lemmikkipullan tapaan niin sosiaalinen ihmistä kohtaan. Katsotaan, millaiseksi persoonaksi Essi kuoriutuu kotiuduttuaan :)

Aidan takana Eliot katsoo ilmeellä mitä hittoo. Toistaiseksi eivät ole sanoneet toisistaan mitään :'D Aika varautunut meno puolin ja toisin tällä hetkellä. Parin viikon päästä nämä voi sitten jo yhdistää ihan samaan häkkiin. Can' t wait!


maanantai 9. lokakuuta 2017

Ritari Omenan ongelmat


Alkukevennys: anna marsu miehelle hetkeksi syliin, niin se on syöttämisen sijaan tehnyt marsulle omenasta kypärän ja kutsuu sitä nyt Ritariksi. :'D Siis oikeesti, olin pois ehkä 3 minuuttia ja tämä näky odotti olohuoneessa. Naurattaa. Eliot miettii, mihin helvettiin se herkku katosi.

Käytiin tänään Ritari Omenan kanssa lääkärissä. Kastraatiohaavat olivat turvonneet ja marsu aavistuksen vaisuhko. Pikareissu Arkkiin, saatiin antibiootit ja kipulääkettä mukaan. Toivottavasti ei jouduta kivespaisekierteeseen; ne kun ovat ikävä kyllä juuri kastroitujen marsujen tyypillinen vaiva.

Paino on myös aavistuksen pudonnut, mutta siitä en vielä olisi kovin huolissaan. Eliot on ollut aika pulskassa kunnossa (ennen leikkausta 1125 grammaa) ja nyt painoa on 1050 grammaa. Nyt seuraillaan ja tarvittaessa tukiruokitaan. En tiedä, miten tuo paino on pudonnut, kun ruoka maistuu edelleen oikein hyvin. Tälläkin hetkellä kuuluu tasainen heinän rouskutus taustalla. :)

Peukut pystyyn!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Eliotin kastraatio

Kun toiselta vielä kassit löytyi.
 Otsikossahan se tärkein jo tulikin: Eliot kastroitiin tänään iltapäivällä Arkissa. Kyllähän moinen operaatio jännitti, mutta Eliot on kaikinpuolin terve, hyvässä massassa oleva ja elinvoimainen 2,5-vuotias, joten en sinänsä epäröinyt tämän päätöksen kanssa lainkaan. Kaikki on mennyt tähän mennessä oikein hyvin, ja sain tuoda alkuillasta kotiin jo heränneen, hyvällä ruokahalulla varustetun, normaalisti papanoivan marsupojan. Leikkaushaavat näyttävät siisteiltä, olin itse asiassa yllättynyt, kuinka pienet ja siistit jäljet sieltä löytyi. Vähän Eliot vielä horjahti äskettäin nukutuksen jäljiltä tullessaan hakemaan herkkuja häkin reunalle. Kipulääkettä sai klinikalla pistoksena ja mukaan saatiin parin päivän annos Rimadylia.

Eliot sai heräillä rauhassa Arkissa, olin tuonut mukaan voikukkaheinää (lempparia) ja tuoreruokaa. Oli kuulemma alkanut porsastella melkein heti herättyään. Kun tulin klinikalle Eliotia hakemaan, se loikkasi toipilashäkistä samantien koppaan, kun oven avasi. Oli saanut tarpeekseen tästä reissusta :'D Suurin koettelemus meille oli itse asiassa matka klinikalle. Meillä ei tällä kertaa ollut kyytiä menosuuntaan, ja jos joku pääkaupunkiseudulla ei ole katsonut tänään ikkunasta ulos, niin vettä on tullut melkein vaakatasossa koko päivän. Eliot matkasi fleecellä vuoratussa, heinällä eristetyssä kopassa, jonka kannoin Ikea-kassin suojissa kolmella eri julkisella klinikalle. Mihin kaikkeen eläintaloudessa nuo monitoimikassit venyykään. Mua paleli varmasti enemmän kuin matkaan hyvin varusteltua marsua. Palatessa saatiin onneksi kyyti kotiin.

Klinikalla Eliot sai kehuja. Kuulemma kaunis, hyväkuntoinen ja reipas marsupoika :) Itse sen jo tietenkin tiesin, mutta on se kiva kuulla ulkopuolisiltakin.

Mukan jälkeen meillä on ollut kauhean hiljainen koti. En ollut edes tajunnut, miten paljon taustaääntä kahdesta marsusta lähtee. Kaksi ensimmäistä päivää ei kuulunut mitään. Eliot oli kaverin lähdöstä hämillään. Nyt Eliot on palannut normaaleihin päivärutiineihin ja jääkaapin oven aukaisu saa ihan saman kiihkeän reaktion aikaan kuin ennenkin. :) Eliot on aina ollut sosiaalinen ja reipas, sellainen tervepäinen marsu, joka ottaa kontaktia niin muihin marsuihin kuin ihmisiinkin. Luulen, ettei sille tämä muutaman viikon yksinäisyys ole niin hirveä shokki kuin se olisi vaikka ollut Mukalle, joka oli aina se porukan hissukka. Mukkaa on kyllä ikävä kaikilla <3

Mukka ja Eliot olivat ihan poikkeuksellinen uroskaksikko. Mun marsuhistoriani aikana ei ole noin sopuista poikaparia ollutkaan. Toki nekin purisi toisilleen mökkipaikoista ja kurkunpaloista aika ajoin, mutta ilman ongelmia söivät heinät vierekkäin ja pelletit samasta kupista. Tämän perusteella Eliothan olisi voinut tulla toimeen myös toisen uroksen kanssa, mutta riskejä en halua enää ottaa. Näistä machoista kun ei koskaan tiedä, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Joskus kai vannoin, ettei tähän talouteen tule enää yhtään urosmarsua :'D

Palleistaan päässyt Ellu on varmasti toivuttuaan todella onnellinen, kun saa ensimmäisen tyttöystävänsä, jolle hurista ja puiputella. Meillä on jo uusi perheenjäsen katsottu valmiiksi, olen asiasta aika innoissaan! Pari kertaa tässä ehti kandidaatti jo vaihtua, mutta nyt näyttäisi löytyneen sopiva tyyppi. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on 1,5-vuotias, jalostuksesta eläkkeelle jäänyt marsuneito. Marsu, jossa on ulkoisesti jotain Eliotia ja jotain Mukkaa - pieni arvoitus, enempää en vielä kerro ;)

Todennäköisesti uusi perheenjäsen pääsee muuttamaan tänne parin viikon kuluttua. Tietenkin tuleva pari asuu ensin erillään, ja yhteen muuttavat vasta varoajan jälkeen. Varoaika vaihtelee sen mukaan, keneltä kysyy. Periaatteessa 2 viikkoa pitäisi riittää, mutta joissain harvinaisissa tapauksissa vielä yli kuukaudenkin jälkeen on leikattu urosmarsu saanut tytön tiineeksi. Jos haluaa aivan 100% varma olla, pitäisi odottaa 6 viikkoa. Luulen, että me mennään jollain välimuodolla, ehkä nelisen viikkoa erillään tästä päivästä laskettuna, riippuen toki Eliotin toipumisestakin.

Peukut pystyyn, että Eliot toipuu tolpilleen hyvin ilman tulehduksia tai paiseita, ja niin ikään yhteiselämä uuden ystävän kanssa lähtee rullaamaan, kun sen aika koittaa. <3 Palaan kyllä takuulla asiaan viimeistään parin viikon päästä, kun saadaan tuo odotettu uusi ystävä tänne asumaan!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Mukka 2.6.2014-22.9.2017


Mukka nukkui tänään pois.

Vaikka tiesin, että viime viikot Mukan kanssa on menty "saattohoidolla", tämän päivän tapahtumat tulivat silti shokkina ja liian nopeasti.

Mukan kunto alkoi mennä selvästi huonompaan. Paino laski, vaikka ruoka maistui. Eilen huomasin Mukan hakeutuvan omiin oloihinsa yhä useammin, tein päätöksen. Varasin eutanasian lauantaiksi tuttuun Arkkiin. Ajattelin tarjoavani edelleen ruokahaluiselle marsulle vielä yhden kokonaisen päivän täällä meillä mieliherkkujen äärellä.

Toisin kävi. Kun tulin tänään töistä kotiin voikukkaheinäpussin kanssa, löysin häkistä täysin apaattisen, pörröisen marsun. Meille tuli kiire; Arkkiin ei saanut enää illaksi aikaa, mutta naapuriklinikalle Vallilan Evidensiaan pääsi samantien. Mukka päästettiin kivuistaan nopeasti.

Vielä boksissa matkalla klinikalle Mukka rohkeni maistamaan sille mukaan pakkaamaani kurkunpalaa.

Kaiken lopuksi laitoin keskenjääneen kurkkusiivun Mukan etutassujen väliin.

Oon itkenyt silmät päästäni täällä. Lemppareita ei kai saisi olla, mutta Mukka oli sitä. Niin hassu marsu, jonka hyvästelemiseen ei jäänyt ollenkaan tarpeeksi aikaa.

Hei hei, pieni. </3


Maailman Jantteri
"Mukka"
s. 2.6.2014
k. 22.9.2017