maanantai 11. syyskuuta 2017

Koirakuvia

Sunnuntai. Pylly on hyvä tyyny. T: Doris.
   
Kesä-Käpy.
Sadepäivän Käpy.
Joskus ei vaan jaksa :'D Oltiin tosin jo kotiovella. Hiljaista protestia havaittavissa.

Kerrankin melkein onnistunut kuva meistä. Söpöt rakkaat <3

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mysteeri-Mukka

Sanoiko joku omena?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Mukan virtsakivet ovat uusiutuneet. Ollaan nyt kahdesti käyty Arkissa kuvattavana ja viimeksi myös ultrattavana.

Ensimmäisellä kerralla lääkäri ihmetteli useiden pienten virtsakivien sijaintia. Sanoi, että ne eivät ole selvästi rakossa eivätkä virtsaputkessa. Viime kerralla saatiin tähän varmuus ultrassa: samat kivet näkyivät kuvissa edelleen, mutta kivet eivät ole "tyypillisissä paikoissa", vaan mahdollisesti esimerkiksi lisäsukurauhasessa(?). Jos ne olisivat siellä, niiden ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa ongelmia virtsatessa. Niiden poishuuhtelu ei myöskään ole mahdollista, jos ne siellä todella ovat. Lääkäri kutsui Mukkaa mysteeritapaukseksi. Vielä odotellaan kolmannen lääkärin mielipidettä, kaksi eri lääkäriä ovat kuvia jo tutkineet.

Onni onnettomuudessa, Mukan vointi on kuitenkin parantunut huomattavasti. Olen jättänyt kipulääkkeen nyt pois, ja Mukka on oma pirteä itsensä. Keskiviikkona ekaa kertaa sairastumisen jälkeen Mukka oli normaalin tapaan kerjäämässä ruokaa häkin reunalla, kun menin aamulla marsuja moikkaamaan. Paino ei ole enää laskusuunnassa, vaan pysynyt nyt n. 950 grammassa, mikä ei minusta ole mikään hälyttävä paino, vaan lähellä normaalia. Marsuja pallotellessa tosin huomaa, että Eliot on terveesti kiinteä ja massakas, kun Mukka on laihanpuoleinen ja hieman lihakseton. Olen tukiruokkinut Muksua edelleen Recovery Plussalla noin kerran päivässä 15-30ml. Pellettiä olen uskaltanut antaa muutamia kerrallaan, eivätkä oireet ole pahentuneet. Tuoreista Mukka saa niitä turvallisia: kurkkua, tomaattia, melonia ja silloin tällöin omenaa.

Kipupissailua ei enää ole, mutta muutamat värjäytyneet virtsat olen häkistä löytänyt vielä tällä viikolla. Ne eivät ole enää selvästi verisiä, vaan haalean punaisia, mikä voisi viitata ihan vain värjäymään, ei vereen.

Tässä nyt edetään yhtenä kysymysmerkkinä. Edelleen olen sitä mieltä, että niin kauan kun Mukka on terveen oloinen ja syö hyvin, mysteerimarsu saa jatkaa eloaan normaalisti. Jos vointi huononee uudelleen tai menee nopeasti tosi pahaksi, ei mysteerimarsun kärsimyksiä ole syytä enää pitkittää. Loputtomaan lääkitsemiseenkään en lähde. Nyt on kuitenkin huomattavasti enemmän toivoa, sillä Mukka on taas iloinen, reipas ja äänekäs oma itsensä :)

Suurkiitos eläinlääkäriasema Arkille <3 Ihan mieletön palvelu, järkevä hinnoittelu ja asiantuntevaa hoitoa. Siellä jää aina fiilis, että ovat vilpittömästi kiinnostuneita eläimen voinnista ja tekevät parhaansa, myös tällaisissa mysteeritapauksissa.

tiistai 22. elokuuta 2017

Eläinlääkärijuttuja

Sitähän sanotaan, että toipilaana pitää levätä ja katsoa paljon tv:tä. :D

Meillä on ollut vähän epäonnea eläinten kanssa viime aikoina. Pari viikkoa sitten aamulenkillä Dorista puri toinen koira. Lyhyesti: pitbullin näköinen koira pääsi omistajaltaan irti puistossa, kun ohitimme heitä, ja tarrasi Doriksen kaulaan kiinni. Suututtaa "taisteluviettiset" koirat, joita ei kouluteta oikein, ja vielä enemmän suututtaa omistajat, jotka eivät välitä. Koira kävi aggressiivisesti kiinni, eikä irrottanut pariin minuuttiin, ja kun vihdoin irrotti, omistaja luikki koirineen karkuun. Huusin yhteystietojen perään turhaan. Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus, mutta seuraamuksia omistajalle ei tietenkään toistaiseksi tullut, kun henkilöllisyys on mysteeri.

Doris kiikutettiin suoraan lähimmälle eläinlääkäriasemalle Vallilan Evidensiaan. Doris nukutettiin ja haava hoidettiin. Pari ensimmäistä päivää Doris oli kovin kipeä kipulääkityksestä huolimatta. Nyt beagle alkaa toipua ja on jo oma itsensä. Eilisellä kontrollikäynnillä haava todettiin tulehtuneeksi. Puremahaavathan tulehtuvat hoidosta huolimatta valitettavan usein, kun purevan koiran suusta leviää haavaan bakteereita. Nyt Dopo on antibioottikuurilla, ja tulee toivottavasti hitaasti mutta varmasti kuntoon. <3

Tämä lysti on maksanut meille sievoisen summan. Korvaaja olisi tietysti purreen koiran omistaja, mutta sattuneesta syystä maksajia olemme me...


Kuva Leenin marsuhoitolasta. Meidän pojat ja toisella puolella naisvankila. :D

Marsujen kanssa on ollut epäonnea yhtä lailla. Mukan virtsatiekivet uusiutuivat. Vein Mukan 1,5 viikkoa sitten lääkäriin eläinlääkäriasema Arkkiin (ihana palvelu! <3), ja kuvissa näkyi useita pieniä virtsakiviä. Nyt Mukkaa on hoidettu kipulääkkein ja antibiootein. Ruokavalio on muutettu tuoreruokapitoisemmaksi (kurkku, meloni jne.) ja pelletit on jätetty pois. Sen lisäksi Mukkaa on juotettu päivittäin useita kertoja.

Kaikki tämä tapahtui tietenkin juuri silloin, kun oltiin lähdössä kesälomareissulle. Suurkiitos Leenille, joka hoiti marsuja (ja kania!) kotonaan viikon ajan. Ilman Leeniä ei Mukka varmaan olisi enää tässä.

Mukan vointi on vaihdellut todella huonosta "normaaliin". Kun kipulääke yritettiin jättää pois, Mukka lopetti syömisen ja meni hyvin vaisuksi ja kivuliaaksi. Kipulääkkeen avulla Mukka on pysynyt tolpillaan, mutta silti olen tukiruokkinut sitä nyt useampana päivänä. Paino on tippunut 1,5 viikossa lähes 100 grammaa. Ruokahalua on, tuoreruoat uppoavat ja tukiruokamössö menee ilman pakottamista alas. Miten söpöä on, kun marsu ottaa itse ruiskun suuhun ja kerjää lisää <3

Tänään meillä on Mukan kanssa kontrollikäynti. Olen tehnyt päätöksen, että Mukkaa hoidetaan niin pitkään, kun eläinlääkäri näkee parhaaksi ja niin, ettei marsu kärsi. Leikkaamaan ei lähdetä. Mukalla on virtsakiviin selkeä taipumus, ja uusiutumisen riski on liian suuri. Leikkaus on myös pienelle eläimelle itsessään aina riski. Jos tilanne sen vaatii, Mukka pääsee paremmille porkkanamaille, missä ruokavaliota ei tarvitse enää rajoittaa. Mukan taivaassa ois varmaan aina Recovery Plussaa tarjolla.


Toivotaan, ettei porkkanataivaita tarvitse vielä ajatella.

P.S. Myös Toto pääsee tänään mukaan eläinlääkäriin. Toto saa RHD-rokotteen. Jännitettäväksi jää, miten temperamenttinen luppa rokottamiseen reagoi. :D

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Terkkuja!

Moi,

me ollaan muutettu! No siis niinpä, taas. Mulla on ollut viimeisen 8-9 vuoden ajan sellainen muutto kerran vuodessa -perinne. Milloin opiskelupaikan perässä, milloin edullisemman vuokran tai paremman sijainnin toivossa, milloin miehen mukana. Noh, tässä sitä ollaan ja oli sen verran helvetillinen muutto, että toivottavasti ei tarvi hetkeen liikahtaa mihinkään - ja sais samalla tuon paskamaisen perinteenkin vaihdettua johonkin toiseen, inhimillisempään (vaikka sellaiseen EN MUUTA ENÄÄ IKINÄ -juttuun, siltä tällä hetkellä tuntuu).

Tässä muutossa populaatio kasvoi yhdellä ihmisen tapaisella - ja hei saatoitte arvata, että blogin yläpalkkiin ilmestynee lähipäivinä myös eräs nelijalkainen, nimittäin pölypää beagle nimeltä Doris. Asunnossa tilaa riittää, joten Sörnäisten eläintarhassa kaikki hyvin.

Kaikki on vielä hyvin kesken, joten kuvia ei heru hetkeen. Marsut asuvat eteisessä, väliaikaisesti 120-senttisessä perushärpäkkeessä, mutta siihen on tulossa muutos. Pupun tukikohta löytyy tuttuun tapaan kylppäristä, jossa sillä on hiekkalaatikko ja ruokapiste. Asumuksen koko kasvoi ainakin triplaten (iso kylppäri <3), joten siellä voi hyvällä omatunnolla Totoa pitää öisin ja työpäivien ajan. Vapaana hän jaloittelee aina kun ollaan kotosalla.

Tylsää meillä ei ainakaan tule. Tervetuloa kylään!


           Rosa + miljoona tassua


lauantai 10. kesäkuuta 2017

lauantai 6. toukokuuta 2017

Hiljaiseloa ja part time beagle


Blogin kirjoittaminen ei oikein enää maistu samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tuntuu, ettei täällä juuri mitään normaalista poikkeavaa tapahdukaan. Ehkä suurin muutos viime kuukausina on ollut se, että hoidetaan nykyään poikaystävän kanssa koiria aika lailla puokkiin, vaikka ei vielä yhdessä asutakaan. Käpy ja Doris-beagle ulkoilevat remminjakajassa, ja asuvat vuorotellen joko mun luona tai poikaystävän luona. 

Jännitettiin ensin, miten metsästysviettinen Doris suhtautuu pupuun ja marsuihin, mutta kuten kuvasta voi päätellä, mitään ongelmia ei ole tullut vastaan. Pupu on uusi paras kaveri ja marsuja lähinnä hämmästellään. :) 

Tässä yhteishoitamisessa on sekin hyvä puoli, että voi olla työpäivän jälkeen niitä muitakin menoja ilman ahdistusta siitä, että koira on ollut liian pitkän päivän yksin. Doriksesta ja Käpystä on myös  seuraa toisilleen, ja hieman erakkomaiselle Käpylle on tehnyt hyvää sietää toista koiraa omalla reviirillään. Hyvin nämä on laumaantuneet, vaikka ei näistä kahdesta omapäisestä nartusta bestiksiä tule. Mutta hyväksyminen ja sietäminen sekä yhteisten pelisääntöjen oppiminen riittää.